YosuSora ep 10

Luulen, että munkin pitäis ruveta kirjoittamaan jaksokohtaisesti fiiliksen mukaan, koska vaikka kirjoitukset jäisivätkin lyhyiksi, niitä sentään tulisi silloin tällöin. Koulussa on ollut niin kovasti kiirettä ja kotona kaikkea enemmän tai vähemmän tähdellistä puuhaa (kuten sarjisblogin joulukalenteri, joka imee mehut aika perusteellisesti, vaikkei niin suuritöiseltä vaikutakaan), että animea on tosiaan pystynyt katsomaan vain sen jakson pari viikossa, joten mitään pitkällisempää perehtymistä mihinkään en ole saanut aikaiseksi. Koulun merkeissä kirjoitin tosin lyhyehkön ”diskurssianalyysin” seksuaalisuudesta Princess Tutussa, mutten aiemmasta harkinnasta huolimatta taida postata sitä tänne – iskee alemmuuskompleksi, siinä on niin liikaa kaikkea enemmän tai vähemmän tuulesta temmattua tulkintaa.

Mut joo.



YosuSora. Pidän siitä enemmän jakso jaksolta. Tunnen itseni hieman limaiseksi, mutta olen aivan hyperinä Sora arcin alkamisesta. Olen aiemminkin maininnut, etten henkilökohtaisesti näe sisarustenvälistä rakkautta mitenkään pahana, jos se on molemminpuolista, mutta insestijutut eivät kuitenkaan erityisemmin yleensä sytytä – johtuen todennäköisesti siitä, että itseltäni löytyy sisaruksia runsain mitoin. Mutta jokin tässä nyt vain iskee ja lujaa. Olen odottanut tätä ensimmäisestä jaksosta saakka. Se luultavasti johtuu siitä, että mulla on taipumus aina, eh, parittaa hahmot sen mukaan, kuka on kehenkin ”eniten” rakastunut, ja Sora nyt vain on selvässä etulyöntiasemassa tässä suhteessa. Sitä paitsi, mustasukkaisuus ja possessiivisuus on vain niin söpöä. Ainakin, mikäli ne katoavat siinä vaiheessa, kun suhde pääsee kukoistamaan. Mikäli näin missään vaiheessa tapahtuu. Mistä en olisi lainkaan varma.

Tästä pääsenkin siihen, mikä erityisesti kiinnittää huomioni tässä kyseisessä pikkusiskopaneskeluskenaariossa. Harulla on oikeasti jotain sitä vastaan. Hän ymmärtää, että siinä on jotain omituista, ja on selvästi neuvoton omien tunteidensa edessä. Kuten ihminen todennäköisesti oikeasti olisi tilanteessa, jossa hän huomaa tuntevansa seksuaalista/romanttista vetoa sisareensa. Hän myös pyrkii työntämään nämä kyseenalaiset fiilikset taka-alalle ja jatkamaan Naon kuksimista, mikä myöskin on varsin uskottavaa käyttäytymistä kyseisessä tilanteessa. Tämä on hyvin virkistävää vaihtelua perusasetelmaan, jossa isoveli kuolaa tsundere-pikkusiskon perään ja tirkistelee hameen alle ja läähättää. Muutenkin tykkään siitä, että YosuSorassa saabisu on toteutettu ilman komediaa (Motokaa lukuun ottamatta), but that’s beside the point.


Tämä. TÄMÄ.

Harun ilme ja reaktio, kun hän kuulee Soran kutsuvan hänen nimeään masturboidessaan. Siihen kiteytyy kaikki, mitä rakastan tässä koko tilanteessa. Seksuaalista kiihottumista, hämmennystä ja puhdasta kauhua. DRAAMAA FUCK YEAH. Seuraava jakso kiitos, just nyt.

Lyhyesti tällä kertaa. Ja varmaan tulevaisuudessakin. En jaksa yrittää suorittaa, bloggaamisen pitäis olla kivaa.